Tänä keväänä ideoitu Varsakunkku-kilpailu on saanut hevosenomistajilta loistavan vastaanoton.

Siitosoriiden omistajat ovat ottaneet kilpailun omakseen, sillä yli 50 tänä vuonna syntyvien varsojen isäoria on maksettu kilpailuun mukaan. Niiden jälkeläiset kattavat lähes 90 prosenttia tänä vuonna syntyvästä juoksijaikäluokasta.

Myös varsanomistajat ovat ottaneet kilpailun suurella innolla vastaan. Yksivuotisikäluokasta mukaan on ilmoitettu yli 200 varsaa ja 2–4-vuotiaista yhteensä yli 400 varsaa.

”Varsanomistajien positiivinen suhtautuminen näkyy tulevien vuosien palkintotasossa, sillä kaikki ilmoittautumismaksut vaikuttavat kilpailun palkintopottiin”, Varsakunkku-yhdistyksen puheenjohtaja Kari Tiainen lupaa.

Tähtisekki rattaillaan valmentajansa Terho Rautiainen selviytyivät sunnuntaina Mikkelissä juostavaan 5-vuotiaiden finaaliin. Kuvassa kaksikko lämmittelee ennen viime vuoden Vermon Pikkuprinssi-kisaa, missä valjakko sijoittui kolmanneksi. Kuva: Jukka Timonen

Tänä vuonna varsojen ilmoittautumismaksut erääntyivät kuumimman kesälomakauden kynnyksellä. Tämän takia järjestäjät päättivät jatkaa maksuaikaa niin, että vielä heinäkuun ajan pääsee mukaan normaalilla ilmoittautumismaksulla ja sen jälkeen seuraavaan eräpäivään saakka sääntöjen mukaisella sakkomaksulla. Tulevina vuosina kaikki maksut erääntyvät normaalisti huhtikuun viimeisenä päivänä.

Kilpailun ”isä” Terho Rautiainen on erittäin tyytyväinen kilpailun saamaan suosioon ja myös siihen, kuinka laajasti yhteistyökumppanit ovat lähteneet mukaan yhteiselle asialle suomenhevosen puolesta.

”Tein ennen kilpailun alkua laskelmia ja kaikki odotukset ovat ylittyneet”, Rautiainen iloitsee.

Sunnuntaina 5-vuotiaiden finaali

Ensi sunnuntaina Mikkelissä ajetaan historian ensimmäinen 5-vuotiaiden Varsakunkkufinaali. 10 000 euron ykköspalkintoa tavoittelee kova joukko oriita ja ruunia Tureliuksen ja Tähtisekin johdolla. Ne yrittävät tavoittaa 20 metrin etumatkalta starttaavia ikäluokan parhaita tammoja kuten Huima Lentoa ja Ypäjä Kevaa.

Varsakunkku on uusi ennakkomaksullinen suurkilpailusarja 3-, 4- ja 5-vuotiaille suomenhevosille. Jokaisella ikäluokalla on karsinnat. 4- ja 5-vuotaiden karsinnat ajetaan 2100 metrin autolähtöinä. Tammoille on omat karsintansa.

3-vuotiaiden finaali juostaan 1. joulukuuta Seinäjoella ja 4-vuotiaiden finaali 15. joulukuuta Kuopiossa. Jokaisen ikäluokan finaalissa tammat saavat 20 metrin hyvityksen.

Kuopion, Seinäjoen ja Mikkelin raviratayhteisöt perustivat maaliskuun lopulla Varsakunkku-nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen hallitukseen ovat perustajayhteisöt nimenneet Kuopion Ravirata Oy:n toimitusjohtajan Marita Huttusen, Etelä-Pohjanmaan Hevosjalostusliiton hallituksen puheenjohtajan Juha Lyyskin ja Mikkelin Ravirata Oy:n toimitusjohtajan Kari Tiaisen. Hallitukseen on kutsuttu Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa ja Terho Rautiainen. Antti Karhila hoitaa kilpailusarjan käytännön asioita.

Jukka Timonen

Kaustiselle on luvattu perjantaipäiväksi 28 asteen hellelukemia. Juha-Matti Paavola aikoo Metkutus kyydissään kääntää kuljetusautonsa nokan kohti Rovaniemeä – päivän kuumimmalla hetkellä.

”Silloin on autossa paras olla. Autossa pidetään luukkuja auki ja varotaan vain, ettei hevonen vilustu. Matkalla ei voi pysähdellä ABC:llä kahvilla”, Juha-Matti selvittää matkantekostrategiaansa.

Juha-Matti Paavola kehuu Metkutuksen luonnetta sotilaalliseksi. ”Valmis aina lähtemään liikkeelle. Ei tarvitse epäillä, onko motivaatio kohdillaan.” Kuvassa Juha-Matti ja Metkutus viime vuoden Vermon kuningaskilpailun osalähdössä. (Kuva: Jukka Timonen)

Totta on, että karsinoissa ja valjastuskatoksissa hellelämpötila tuntuu autokyytiä tukalammalta, kun ilma ei vaihdu samaan tapaan kuin tien päällä. Rovaniemelle on kuitenkin luvattu hellettä sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi. Sunnuntaina kuninkuuskilpailun mailin osalähtö starttaa kello 13.58 ja päätösosalähtö 3100 metriä kello 17.05.

”Väliajalla on päästävä varjoon”, valmentaja toivoo hevoselleen.

Vauhti vanhetessa parantunut

14-vuotias Metkutus (e. Mikun Metka, i. Liptus, ei. Mikker) on Juha-Matti Paavolan oma kasvatti. Viikonloppuna konkarioriilla on edessä neljännet kuninkuuskilpailut. Porissa vuonna 2014 se oli viides, toissa vuonna Turussa yhdeksäs ja viime vuonna Vermossa taas viides.

Ori on ollut tasainen menijä, mutta vanhetessaan sen vauhti on vain parantunut. Heinäkuun alussa Metkutus juoksi voltista oman ennätyksensä 23,7ke. Olisiko Rovaniemellä yllätyksen paikka?

”En mää tiedä. Mikä olisi yllätys?” Juha-Matti heittää vastakysymyksen.

Hän tunnustaa, että kolmen parhaan joukkoon selviytyminen olisi yllätys, mutta sijat 4.–5. ovat tavoitteena realistiset. Mutta kisoissa voi tapahtua mitä vain, sen Kuninkuusravien historia on osoittanut.

Juha-Matti Paavola toivoo Rovaniemen osalähtöihin tasaista vauhtia. (Kuva: Jukka Timonen)

Tasaisen tappava vauhti kelpaa

Juha-Matti katsoo, että Metkutus on ravillisesti kunnossa, vaikka Mikkelissä pientä haparointia askeleissa esiintyikin. Ohjastaja toivoo, että Rovaniemellä mentäisiin alusta loppuun tasaista vauhtia, sillä sanojensa mukaan ”pätkänopeutta ei löydy ja rytminvaihto on huonoa”. Jopa kuningaskisan ykkössuosikin Costellon tasaisen tappava vauhti olisi mieleen.

”Päästään silloin nätimmin reissuun. Tasainen vauhti on kaikista paras, silloin ei tarvitse repiä. Yhtäkkiä jos vauhti tippuu 25:een, tahtoo ongelmia tapahtua.”

Hellekelissä hevosten omia ennätysjuoksuja voi syntyä kahdessa ensimmäisessä osalähdössä, mutta päätöskisan 3100 metriltä niitä ei kannata odottaa.

”Hevoset ja ohjastajat ovat jo niin väsyneitä.”

Juha-Matti Paavola omistaa Metkutuksen siskonsa Teija Lampelan kanssa. Autoennätys 20,5aly; tasoitusennätys 23,7ke; Seinäjoella toukokuussa 2017 SE-aika 23,5 autolähetys 2500 m ja yli; 289 starttia; voittosumma 204 789 euroa.

Jukka Timonen

Kruunun Toivo alias Topi on saanut erinomaiset arvosanat raviliikkeistään. Kuva: Minna Kiiso

Minna Kiiso Kangasalta voitti Suomenhevosliiton jäsenten kesken arvotut Customin kilpakärryt. Arpaonni osui Minnaan liki 2 000 jäsenen joukosta. Arvonta tapahtui sunnuntaina Rovaniemen Kuninkuusraveissa.

”Topille ne menevät”, Minna kertoo kärryjen tulevasta käytöstä.

Topi on Kruunun Toivo -niminen 2-vuotias ori, jonka Minna omistaa kimpassa neljän ystävänsä kanssa. Nuoreen hevoseen on ladattu paljon toiveita nimeä myöten. Muun muassa omistajaksi on merkitty Talli Kruunun Toivossa.

Suomenhevosliiton ja hevosen omalla Facebook-sivulla on tuoreita päivityksiä, joista selviää, mitä kohti hevosella on tarkoitus mennä. Liiton sivuilla on onniteltu Minnaa kärrypalkinnosta.

”Toivottavasti varsamme joskus starttaa niillä Kuninkuusraveissa”, Minna vastaa onnittelijoilleen.

Kruunun Toivo on ”itse” kommentoinut arpaonnea sivustollaan.

”Onko tämä enne, kun yksi omistajistani voitti Rovaniemen Kuninkuusraveissa nämä hienot kilpakärryt?”

Palkintorahaa jo kasassa

Topi-oriilla on ollut ainakin lupaava kisailualku. Viime lokakuussa se valittiin Ypäjällä näyttelyn parhaaksi varsaksi ja raviliikkeistä se sai 9,0 pistettä. Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä marraskuussa Helsingissä siitä leivottiin 1-vuotiaiden suomenhevosten voittaja.

”Voittaja oli tasapainoinen kokonaisuus, jolta löytyi ylivoimaisesti päivän hienoin ravi”, kehuu lautakunnan puheenjohtaja Jenni Timlin Hevosurheilun 24.11. numerossa.

Topi sai raviliikkeistä 9,5 näyttelypistettä ja luonnehdinnat suorat raviliikkeet, rytmikäs ja lennokas.

Ypäjältä heltisi 180 euron ja Helsingistä 1 500 euron palkintosumma.

”Harvat varsat ovat tienanneet näin paljon”, Minna naurahtaa ensimmäisten vuosien menestykselle.

Ravikokemusta ei kellään

Tuulia Luomala hieromassa Topia. Kuva: Minna Kiiso

Minna Kiisolla on kotitilallaan kaksi suomenhevosta: 15-vuotias ruuna Halla-Ukko ja 14-vuotias tamma Penan Huila. Hevoset ovat ratsu- ja työhevoskäytössä ja isännän ”puuhasteluissa”. Ravitaustaa Minnalta ei löydy kuten ei ole neljällä muultakaan Topin osaomistajalta. Itse asiassa aikaisempaa hevoskokemusta oli vain kolmella.

Ravihevosen omistajaksi kimpparyhmä päätyi yksinkertaisella viestiketjulla: Noora Ojanperä vinkkasi Tuulia Luomalalle, että Parvelan tilalla Eräjärvellä on lupaavan näköinen varsa. Tuulia puhui sitten ystävänsä, Minna heidän joukossaan, hevoskimppaan.

”Tuuliaa voi syyttää tästä”, Minna osoittaa hyväntahtoisesti sormellaan kimpanvetäjä-Tuuliaa.

Kimppalaiset lähtivät katsomaan orivarsaa, ja hyvältähän se näytti.

”Yksivuotiaaksi Topi oli kovin valmiin näköinen, kun muut olivat rimpulan näköisiä. Se oli valmis paketti”, Minna muistelee näkemäänsä ja sanoo suomenhevosen olleen aina lähellä hänen sydäntään.

Ei väkisin ikäkausilähtöihin

Vaikka Topin omistajilla ei ole kokemusta ravihevosen valmennuksesta, periaatteet ovat kirkkaina mielessä:

”Rauhassa mennään ja kiire ei ole. Hevosen ehdoilla”, Minna Kiiso vakuuttaa.

Erinomaisesta näyttelymenestyksestä Tampereen Ravirata Oy ja Hämeen hevosjalostusliitto ry palkitsivat Kruunun Toivon vuoden 2020 suomenhevosten Kriteriumin osallistumisoikeudella. Aika näyttää, osallistuuko Topi kisaan.

”Jos ei ole valmista ikäkausilähtöihin, odotellaan. Ei pidä väkisin viedä, sillä menohalut voivat pienentyä”, Minna sanoo mielipiteensä.

Topi laitumella orivarsa Huimin ja osaomistajiensa Tuulia Luomalan ja Minna Vilkin kanssa. Kuva: Minna Kiiso

Lihashuoltoa ja yksilöllisyyttä

Topi on ollut kohta vuoden Esa Heikkisen valmennuksessa Likan Tallissa Ypäjällä.

”Harvinaisen fiksu ja lahjakkaan oloinen hevonen, joka on erikoisen sopusuhtaisesti kasvanut”, kokenut valmentaja kehuu.

Oriin valmennus on tähän asti ollut lähinnä ajo-opetusta kärryt perässä, jonkun verran hölkkäilyä ja tasaista juoksua, 8 kilometriä kerrallaan, 4–5 päivänä viikossa. Jatkossa treenikerrat vähenevät, mutta tehot lisääntyvät. Harjoitusohjelmaan tulee muun muassa 500–700 metrin pituisia intervallivetoja.

”Hevosen ehdoilla”, Esa toistaa viisasta mantraa.

Hän on ollut tyytyväinen, että hevoskimpan vetäjä Tuulia Luomala on eläinfysioterapeuttina huolehtinut Topin lihashuollosta.

”Se on tosi tärkeetä.”

Likan Tallissa on tällä haavaa yksitoista hevosta. Se antaa edellytykset myös toiselle tärkeälle valmennusolosuhteelle – yksilöllisyydelle. Nyt yksilöllistä otetta tarvitaan, sillä kesän orilaitumella Topin hormonit ovat lähteneet hyrräämään niin, että keskittyminen ajoon on hiukan herpaantunut ja väliin se huutelee tammoille.

”Tallirutiinit tasoittaa.”

Kruunun Toivon Facebook-sivut: https://www.facebook.com/kruununtoivo/

Teksti: Jukka Timonen
Kuvat: Minna Kiiso

Kylmäveristen ruunaruhtinas kruunataan ensimmäistä kertaa tänä viikonloppuna Ravikeskus Keskisessä Ylivieskassa. Perjantaina ravataan ensimmäinen osalähtö 1600 metriä ryhmäajona, lauantaina on vuorossa 2600 metriä.

Järjestäjillä odotukset onnistuneesta kisatapahtumasta ovat korkealla.

”Taso ei voi olla kovempi, sillä parhaat ovat viivalla. Mahtavat kisat saadaan aikaan”, sanoo ravikeskuksen toiminnanjohtaja Ilkka Soronen kisasta, joka kansan suussa elää nimellä ruunakunkkarit.

Antti Ojanperän (kuvassa) valmentama ja Paul Lindgrenin omistama Josveis haastaa Polaran kahdesta osalähdöstä koostuvassa kisassa. Kuva: Jukka Timonen

Uusi konsepti sekoittaa pakkaa?

Moni veikkaaja odottaa, että Polara, kevään Ruotsin Elitkampenin kakkonen ja Norjan Bjerkenin kisan ykkönen, hallitsee ruunien kohtaamista. Soronen ei ole valmis etukäteen siunaamaan Janne Tiaisen ja Antti Tupamäen suojatin kruunajaisia.

”Onko Polarallakaan ajettu kahtena päivänä peräkkäin? Tämä on ihan auki tämä peli, sillä tällä uudella konseptilla ruunat eivät ole aikaisemmin kisanneet”, Soronen muistuttaa. Kokonaiskilpailun voittaja on pienimmän yhteisajan ravannut hevonen.

Mukana ovat muun muassa Pariisin kylmäveriottelun valtias Josveis, montén Suomen mestari Diktaattori, Nopsan Vauhti ja Koskelan Akseli.

Sorosta harmittaa vain, kun Siirin Älli jäi pois starttiviivalta vanhan hankosidevamman vihoittelun takia.

Palkintoihin panostettu

Kilpailun järjestäjä, Pohjanmaan ravi ry, on panostanut omasta kassastaan extra-rahaa palkintoihin. Sekä perjantain että lauantain osalähdön voittaja kuittaa 10 000 euroa. Normipalkintotasolla voittosummat olisivat olleet 2 000 ja 7 000 euron tasoa. Eli järjestäjät ovat satsanneet pelkästään ykköspalkintoihin 11 000 euroa ylimääräistä.

”Kokonaiskilpailun voittaja saa vielä Finn-Tackin kilpakärryt, joiden arvo on 6 000 euroa”, Ilkka Soronen muistuttaa.

Yleisöodotukset korkealla

Merkittävä palkintotaso on osaltaan taannut sen, että likipitäen kaikki parhaat suomenhevosruunat ottavat mittaa toisistaan. Kun parhaat ovat paikalla, herättää se myös ravikilpailuja seuraavan yleisön mielenkiinnon.

Ylivieskan perinteinen lämminveristen Malja-ajo keräsi viime vuonna väliyön Maljajuhlineen 7 500 kävijää. Nyt, kun rinnalle on kehitetty kylmäveristen ruunien huippukohtaaminen, järjestäjien odotukset ovat entistä korkeammalla.

”Ihmisiä odotetaan enemmän, kun sääkin näyttää suosivan.”

Tuota väliyön Maljajuhlaa ryydittää Kake Randelin, ja juhla järjestetään ravikeskuksen maneesilla vuoden 1997 Ylivieskan kuninkuusravien iltajuhlan tapaan.

Kisa kumpusi kehityskeskustelusta

Ylivieskan uuden kisaidean ”isä” on Pohjanmaan ravi ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Esa Aunola. Kun seuraväki pohti vuosi sitten, miten ravikeskuksen ravitoimintaa voitaisiin kehittää, Esa Aunola heitti idean ruunakunkkareista.

Toiminnanjohtaja Ilkka Soronen myöntää, ettei ”sivulauseessa” heitetty idea ensi alkuun maistunut hänelle. Aunola toisti ideansa viime syksynä uudelleen, ja kun Soronen kävi joulukuussa Kuopion raveissa ja seurasi suomenhevosten päälähtöä, lamppu syttyi.

”Nämähän ovat suurin osa ruunia”, Soronen muistelee pohtineensa lähdön osanottajajoukkoa.

Sen jälkeen hänellä olikin kiire ilmoittaa Hippoksen kilpailuosaston päällikölle Tuomo Pekoselle, että ruunakunkkarit on Pohjanmaan ravi ry:n oma idea.

Ravikeskuksen järjestämässä nimikilpailussa Ruunaruhtinas oli ylivoimaisesti eniten ehdotettu nimi uutuuskisalle. Kilpailu on tarkoitettu Pohjoismaissa syntyneille 5-vuotiaille ja sitä vanhemmille kylmäveriruunille.

Jukka Timonen

Kansallisrotumme on ravannut näyttävästi Pariisista Rovaniemen kautta tänään alkaviin Ylivieskan ruunakunkkareihin.

”Suomenhevosihmisten on ollut mukava seurata kuluvaa ravivuotta”, Suomenhevosliiton puheenjohtaja Timo Ryynänen muistuttaa ravikauden menestyksestä ja hienoista yleisötapahtumista.

Josveis ja Antti Ojanperä voittivat helmikuussa historiallisesti molemmat osalähdöt Pariisin kylmäveriottelussa. Polara ja Antti Tupamäki sijoittuivat toukokuussa toiseksi Elitkampenissa ja kesäkuussa kaksikko vei kylmäveristen voiton Oslossa.

Pohjoismaisen tason mittaus jatkui juhannuksena Härmässä, kun Herttuoiden Costello ja Korjusten Välähdys ottivat kaksoisvoiton ennen ruotsalaisten Månprinsen A.M:ää ja norjalaisten Lome Bragea.

”Meillä on monta erinomaista kärkeä”, Ryynänen viittaa eri voittajahevosiin.

Köppinen teki hienon päätösjuoksun rattaillaan Ari Moilanen Rovaniemen Kuninkuusraveissa. (Kuva: Jukka Timonen)

Rovaniemi teki hienot kisat

Kuninkuusravit on kuin suomenhevosihmisten vuotuinen pyhiinvaellusmatka. Ei ole väliä, kuinka kaukana suurista asutuskeskuksista kunkkarit järjestetään – katsomot täyttyvät aina.

Tänä vuonna mekkana oli Rovaniemi pohjoisella napapiirillä. Kuninkuusravien hieno imago, itse suomenhevonen ja Lapin eksotiikka houkuttelivat runsaat 51 000 katselijaa hienolle Mäntyvaaran näyttämölle.

”Rovaniemi ei jättänyt ketään kylmäksi. Rovaniemi todisti hienoilla järjestelyillään, että sille kuuluivat suurkilpailut”,

Nestorit loistivat otteillaan

Sekä kuningatar- että kuningaskilpailun käsikirjoitukset olivat jännittävämpiä ja tunteikkaampia kuin yhdessäkään Hollywood-elokuvassa. Varsinkin pääosien esittäjät tekivät suomenhevosjuhlasta taianomaisen.

Kokemus oli valttia. Sympaattinen Markku ”Faari” Hietanen ohjasti 73-vuotiaana Akaasian kuningattareksi. Kuningaskisassa Costello kesti ennakkosuosikin paineet, mutta sekään ei saanut mitään ilmaiseksi.

”Kun 15-vuotias ikinuori Köppinen pisti vielä nuoremmilleen hanttiin ja voitti 3000 metriä, sai se monen silmäkulman kostumaan. Se oli liikuttava hetki”, Ryynänen tunnelmoi.

Nestorin arvostusta korostaa eritoten se, kun tietää, että Köppisellä on takanaan huima määrä startteja (270), ja vielä se jaksoi voittaa kovimman matkan.

”Päätöskisa oli kaikille mieleenjäävä hetki. Just noin sen piti mennä”, Ryynänen sanoo ja uskoo Köppisen pitkän uran takeiksi asiantuntevaa hoitoa, valmennusta ja ajosuorituksia.

Kalevi Salmela ja Turotuuli, ravikuningatar vm. 2002, saivat lämpimän vastaanoton Kuninkuusraviyleisöltä. (Kuva: Jukka Timonen)

Pyhä kolminaisuus takeena

Kuninkuusravit on suurin ja kaunein tapahtuma Suomen ravikartalla.

Timo Ryynänen katsoo Kuninkuuravien hienon menestyksen pohjautuvan pyhään kolminaisuuteen: suureen hevosmäärään, lukuisiin sponsoreihin ja isoon yleisömereen.

Kuninkuusraveissa muun muassa pelataan ylivoimaisesti eniten totoa. Rovaniemellä kokonaistotovaihto oli lauantaina 1,7 miljoonaa euroa, sunnuntaina 1,6 miljoonaa euroa.

”Ja radan reunalla tunnelma oli parhaimmillaan. Asiantunteva raviyleisö tekee sen ainutlaatuisen tunnelman”, Ryynänen kiittelee suomenhevosten ystäviä.

Jukka Timonen

Heidi Ahonen valmisteli Ilon Aria illan mailin lähtöön.

Uutuuskisa Ruunaruhtinas saa Ylivieskan raviradalta tavoitetulta hevosväeltä varauksettoman vastaanoton.

”Tosi hyvä juttu, että ruunillekin on jotain omaa”, sanoo Ilon Arin valmentaja-omistaja Heidi Ahonen Mäntästä. ”Tässä on vähän kunkkarifiilistä!”

Ylivieskassa ajetaan ryhmäajona tänään 1600 metriä ja lauantaina 2600 metriä. Kun palkintotaso on hyvä ja osalähdöt ovat perättäisinä päivinä, Heidin mukaan kannattaa lähteä kisaan kauempaakin. Mäntästä on 4,5 tunnin ajomatka.

Josveisin valmentaja Antti Ojanperä pitää uutta kilpailua hyvänä ideana. Hän uskoo, että kilpailu kehittyy ja saa jalansijaa ajan kanssa. Kehitettävääkin löytyy.

”Olisin odottanut, että kokonaiskilpailun voittajan palkintotasoon olisi panostettu enemmän. Esimerkiksi osalähdön voitosta voisi saada 8 000 euroa ja kokonaiskilpailun voitosta saman verran.”

Tällöin voittosumma voisi olla maksimissaan 24 000 euroa.

Nyt osalähdön voittaja kuittaa 10 000 euroa ja kokonaiskilpailun voittaja saa 6 000 euron arvoiset kilpakärryt. Eli palkintorahoina voi maksimissaan voittaa 20 000 euroa ja sen lisäksi tulevat nuo kilpakärryt.

Sarjamäärityksen mukaan Ruunaruhtinas-kisassa kilpailevat Pohjoismaissa syntyneet 5-vuotiaat ja vanhemmat kylmäveriset ruunat. Eli kisaan voidaan kelpuuttaa kylmäveriravureja Ruotsista ja Norjasta.

”Se toisi väriä, jos muutama ruuna saataisiin ulkomailta”, sanoo Helmen Vilin valmentaja Antti Ala-Rantala.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen

Antti Ala-Rantala pitää hyvänä, että uusi kilpailu on ruuhkaisten kesäkuusien ulkopuolella.

Koskelan Akseli taipui vasta maalisuoran lopussa Polaralle 1600 metrin avausmatkalla. (Kuva: Jukka Timonen)

Tänä iltana ravataan Ruunaruhtinas 2018 -kisan päätösosakilpailu 2600 metriä Ylivieskan radalla.

Avausmatkan jälkeen Polara otti vahvan kiinnityksen uutuuskisan ensimmäiseen titteliin. Koskelan Akseli on perässä 0,9 sekuntia, Diktaattori 2,7 ja Vinksa jo 3,1 sekuntia.

Perjantain 1600 metriä osoitti, että mitä tahansa voi sattua. Antti Tupamäellä oli omat haasteensa Polaran kanssa jo lähtökiihdytyksessä.

”Lähtö ei meinannut lähteä ihan putkeen. Koetin päästä selässä auton taakse ja sitten olikin työmaata, että pääsin sinne lähtöhetkellä Vinksan perään. Viimein päästiin sinne”, Tupamäki kertasi.

Diktaattori laukkasi alkumatkasta, mutta Esa Holopainen sai sen takaisin raville ja vieläpä kolmantena maaliin. Tupamäki muistuttaa, että Diktaattori on ollut nousukunnossa.

Loppusuoran auetessa näytti siltä, että Jukka-Pekka Kauhanen karkaa Koskelan Akselin kanssa. Polaralla oli omaa ohjelmaa, sillä ohjastajan mukaan se painoi kurvissa jonkun verran sisään päin.

”Polara on laukannut viimeiseen kurviin, kun vauhti on ollut kova. Otin viimeisen kurvin varman päälle”, Antti Tupamäki selvitti tilannetta.

Koskelan Akselin ravi oli niin väkevä, että Antti Tupamäen piti herätellä ajokkiaan.

”Kyllä pallot piti nykäistä. mutta varmasti se tuli itse. Hetken näytti, että Koskelan Akseli tekee hirmujuoksun keulasta, mutta aika varmasti tämä hoiti”, Antti Tupamäki kiitteli hevostaan.

Antin isä Risto Tupamäki ohjasti Costellon ravikuninkaaksi kaksi viikkoa sitten Rovaniemellä. Haastattelija Tapio ”Tappi” Hoikka kysyikin tuntemuksia, jos ruunien titteli tulisi samaan perheeseen.

”Mukava, jos sattuis niin käymään, että jos molemmat sais tittelin”, Antti Tupamäki tunnusti.

Hän antoi kiitosta Pohjamaan Ravi ry:lle, että se on järjestänyt uutuuskisan.

”Raviurheilulle aina kun tulee isopalkintoisia kisoja lisää, niin ei pidä kyllä kenenkään valittaa. Tänne olisi varmaankin halukkaita tulijoita”, Tupamäki muistutti.

Ruunaruhtinas-kilpailuun kelpuutetaan 12 kylmäveristä ruunaa.

Jukka Timonen

Suomenhevosten Derbyn finalistit on nyt karsittu.  Karsintalähdön voiton eteen Turelius joutui tekemään töitä, kun taas Vixus pääsi helpommalla torstai-iltana ajetuissa karsinnoissa Jyväskylän Killerillä.

Mahtavan loppukirin tehnyt Turelius (1) sijoittui Vixuksen (4) jälkeen niukasti toiseksi Pikkuprinssi-kisassa Vermon Kuninkuusraveissa. Tureliusta ohjasti valmentaja ja omistaja Eero Laitinen. Kuva: Jukka Timonen

Tureliuksen valmentaja Eero Laitinen kehuu sekä hevosensa että vakiokuskinsa Risto Tupamäen Ravinetti.fi-sivustolla.

”Ajo oli todella hyvä ja niin oli hevonenkin. Turelius oli puhtaalla ravilla, suorassa eikä tehnyt mitään temppuja tällä kertaa. Se on aina pikkuisen arvaamaton hevonen, vaikka on kotona tavattoman kiltti. Raveissa se saattaa nähdä kaikenlaisia mörköjä. Risto ajoi maltilla”, Laitinen tilittää Ravinetin haastattelussa.

Risto Tupamäki suitsuttaa ajokkiaan Hevosurheilun sivulla.

”Turelius on ollut välillä jopa väkivaltainen tuossa startissa, mutta tänään pelasi kaikki hyvin ja se tyytyi kaikkiin asemiin, missä siinä ajettiinkin. Se oli tosiaan positiivista ajatellen loppukilpailuakin”, Tupamäki antaa tunnustusta.

Eero ja Ilkka Laitisen omistaman Tureliuksen voittoaika oli 26,4/2140a.

Valmentaja Katja Melkko ja ohjastaja Janne Soronen juhlivat Vixuksen kanssa Rovaniemellä Pikkukunkku-kisan voittoa. Kuva: Jukka Timonen

Janne Sorosella oli Vixuksen rattailla helppo iltapuhde.

”Ei ravilähtöä voi helpommin enää voittaa”, Janne Soronen sanoo Hevosurheilun haastattelussa ja jatkaa: ”Monesti sanotaan, että kuin hiitillä kävi, niin tämä oli kuin olisi hölkkälenkillä käynyt.”

Ravinetin sivustolla Soronen sanoo Vixuksen olleen huomattavasti rauhallisempi kuin Rovaniemen Pikkukunkussa.

”Vixus jo hetkeksi unohti, että on kilpailutilanne. Sitten kun kaveri tuli rinnalle, sitten se heräsi taas ja meni lopun omasta halustaan reippaammin”, Soronen kertaa Ravinetin haastattelussa.

Toisen puolikkaan Vixus hölkkäsi aikaan 33,0 ja kolmannen 30,5. Lopun se ravasi 24,0-vauhtia.  Vixuksen omistaa Talli Tosivixut ja hevosen voittotulokseksi kirjattiin 29,8/2140a.

Derby-finaali ajetaan jo viikon päästä lauantaina Killerin T76-raveissa. Finaalin ykköspalkinto on 45 000 euroa.

Finaalin ratajärjestys: 1. Herra Heinämies, 2. Turelius, 3. Vixus, 4. Hambo, 5. Larsman, 6. Kruunun Prinssi, 7. Likser, 8. Huima Lento, 9. Rallan Salama, 10. Tarunlento, 11. Myllyn Vili ja 12. Tuhlari.

Jukka Timonen

Yleisö nautti ratsukoiden suorituksista loistavissa olosuhteissa viime syksynä. (Kuva: Jukka Timonen)

Suomenratsujen Kuninkaalliset tarjoaa uutta niin ratsukoille kuin katsojillekin Ypäjällä 6.–9. syyskuuta.

Tapahtuma on laajentunut nelipäiväiseksi. Avauspäivänä torstaina 6.9., Suomenhevosen päivänä, järjestetään ensi kertaa match show. Se on näyttelynomainen kisa, jossa kaksi tuomaria arvioi ratsujen ulkomuotoa ja liikkeitä.

Toinen uutuus on pelkästään tammoille pyhitetty kouluratsastuskilpailu, sekin torstaina. Hevosopisto haluaa Akulin pokaaliksi nimetyllä kisalla nostaa tammoja enemmän esille ja antaa keskitason kouluhevosille mahdollisuuden pärjätä kilpailussa.

”Oriit pärjäävät aina tammoja paremmin, sillä ne ovat liikkeiltään näyttävämpiä”, tapahtumajohtaja Päivi Laine perustelee luokkarajausta.

Uutuuskisoilla vetoa

Nimi Akuli juontaa vuonna 1974 syntyneestä Valtion Hevosjalostuslaitoksen kasvattamasta tammasta. Se oli siittolan merkittävimpiä jalostustammoja, muun muassa moninkertaisen suomenhevosten estemestarin Samulin emä. Akuli oli siitä harvinainen tamma, että se voitti kertaalleen suomenhevosten koulumestaruuden oriiden turpien edestä.

Tammojen kouluratsastuksen voittajalle on luvassa hieno kiertopalkinto, siittolan aikuinen hopeinen palkintopokaali.

Match show’ssa on kolme luokkaa: varsat, tammat ja ruunat. Kilpailuparien voittajista tuomaristo valitsee luokkiensa kolme parasta, joista puolestaan valitaan koko näyttelyn parhaimmisto.

Päivi Laine on erittäin tyytyväinen uusien kilpailujen saamaan vastaanottoon, sillä match show’hun ilmoittautui 38 ratsukkoa ja tammojen kouluratsastukseen 30 ratsukkoa.

Rodrik-ori osallistui 3-vuotiaiden laatuarvosteluun vuosi sitten Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Arvostelutuomarina Marianna Paavolainen. Rodrik, s. 14.5.2014; isä Ratsu Reima, emä Knuutilan Sisko, emänisä Pellervo; kasvattaja Heidi Sihvo; omistajat Hanna ja Harri Kiesi. (Kuva: Jukka Timonen)

Työkalu jalostusvalintaan

Suomenratsujen Kuninkaalliset on järjestetty vuodesta 2002 ja se on kasvanut suomenhevosratsujen kasvatuksen vuotuiseksi päätapahtumaksi. Viime vuosina kinkereihin on osallistunut yli 500 suomenhevosta! Yleisöä katsomoihin on kertynyt yli 6 000 viikonlopun aikana.

Tapahtuman idea on vientituote. Hevosopiston ratsastuksenopettaja Susanna Frey näki aikoinaan, että ratsukasvatuksen suurtapahtuma voisi olla hyvä työkalu suomenhevosratsun jalostusvalintaan. Frey lanseerasi mallin Saksasta Ypäjälle ja siitä jalostui Suomenratsujen Kuninkaalliset.

Hänen mielestään keskeisessä osassa tapahtumassa on nuorten, 3–5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelu.

”Se on vuosien myötä varmasti luonut selkeämmät tavoitteet suomenhevosten ratsukoulutukselle.”

Tasalaatuisempia ratsuja

Suomenratsujen jalostuksessa on tapahtunut kehitystä. Laatuarvostelukarsinnoissa hevosmateriaali on muuttunut vuosi vuodelta tasalaatuisemmaksi. Nuoret hevoset ovat laatutyypiltään entistä paremmin käyttötarkoitustaan vastaavia.

”Laatuarvostelu tuottaa joka vuosi lisää materiaalia jalostusvalinnan pohjaksi, ja tämä edesauttaa ratsusuunnan kasvattajien työtä”, Päivi Laine painottaa.

Suomenratsujen laatuarvostelut ohjaavat kasvattajia sitä kohti, mitä ratsulta halutaan. Lyhyellä tähtäimellä se näkyy orivalinnassa, pitkällä tähtäimellä tammavalinnassa. Määräävimpinä tekijöinä ovat askellajit eli käynti, ravi ja laukka. Ruumiinrakenne ei vaikuta jalostusvalinnoissa niin suoraviivaisesti, mitä maallikko voisi luulla.

”Hevosen on oltava tietysti terve rakenteeltaan, mutta sen on oltava myös luonteeltaan yhteistyökykyinen”, Laine kertaa perusteesejä.

Koulutus tuottaa tulosta

Päivi Laine muistuttaa, ettei suomenratsujen kehitys ole sattumaa. Hevosopistolla on jo vuosia järjestetty koulutustilaisuuksia laatuarvosteluun valmistautumisesta ja suomenratsujen jalostusvalinnasta yleensä.

Kehitys on myös järjestelmällisen ammatillisen opetuksen tulosta. Opiskelijat saavat vahvan tuntuman sopivantyyppisen ratsun valintaan, jalostukseen ja kouluttamiseen ammatillisessa koulutuksessa sekä nuorten ratsuhevosten peruskoulutuksessa että myös ratsastuksenohjaajan ja -opettajan tutkintoihin opiskeltaessa.

Suomenratsuja vientiin?

Suomenhevonen on Päivi Laineen mielestä ratsastuskoulun tuntihevosena verraton ratsu. Se on noteerattu myös kansainvälisestikin. Laineen mukaan ruotsalaiset ratsastuksenopettajat ovat huomanneet vastaavanlaisen hevosen puutteen sikäläisessä ratsastuskoulutarjonnassa.

”Suomenhevosratsulle olisi kysyntää koko ajan, mutta ei ole helppo löytää koulutettua ratsua, josta vielä omistaja haluaisi luopua. Ja kuka järjestäisi myynnin?” Laine pohtii viennin haasteita.

Jukka Timonen

2-vuotias Aaro yltää harjaamaan Campon mahanalustaa. Kuva: Ismo Peuhkuri

Joroisissa, Kolman kylällä, on kaksi varsin nuorta hevosenhoitajaa: 2-vuotias Aaro ja 4-vuotias isosisko Martta Peuhkuri.

”Aaro mättää paskoja kottikärryyn lapiolla ja joskus käsinkin”, sisarusten mummo Sisko Peuhkuri nauraa miehenalun tarmokkuudelle.

Ismo-isä vahvistaa lastensa luontaisen vietin tallihommiin.

”Kovasti ovat aina tallille menossa. Toukasta asti heillä on ollut omat kottikärryt ja lapiot”, Ismo selvittää.

Natiaiset ovat saaneet olla tallihommissa varsin vapaasti, mutta turvallisuuden varmistamiseksi joku vanhempi on ollut aina mukana touhuissa. Pienten lasten ja hevosten yhteiselossa ei ole kuitenkaan ilmennyt ongelmia. Kun Aaro viimeksi harjasi 7-vuotiasta Campo-suomenhevosruunaa, kaviot pysyivät visusti maassa ja hevonen kuunteli mielellään mahanalusharjauksia.

Hevonen vaistoaa, että nyt on normaalia pienempiä hoitajia.

”Lapset eivät ymmärrä pelätä, ja sen takia hevoset osaavat käyttäytyä. Oma isä opetti, että hevonen vaistoaa pelon”, Ismo Peuhkuri tulkitsee ison eläimen käytöstä.

Ismo tunnustaa, ettei hevoskärpänen ole purrut häneen, vaikka kotialbumista löytyy lapsuuden kuva, jossa hän rapsuttelee ilkosillaan hevosta aitauksessa. Peuhkurien tilalla asustavat kolme hevostakin ovat naapurissa asuvan isosiskon Minna Holman perheen hevosia. Mutta jos lapset haluavat oman hevosen, isä ei aio olla poikkiteloin.

”Jos joskus joku haluaa karsinoiden siivousta ja hevosia, paikka on valmiina.”

Suvun hevosharrastus on edesmenneen Pekka-ukin verenperintöä. Pekka kasvatti kymmenen suomenhevosta, joista Campo jäi viimeiseksi. Sen hän lahjoitti maitovarsana tyttärelleen Minnalle keväällä 2011 – hevosmies itse nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana saman vuoden syksynä.

Pekka Peuhkuri oli suomenhevosmies henkeen ja vereen.

”Suomenhevonen oli hänelle ainut oikea hevonen, muut olivat hänen mielestään ropelikorvia”, Ismo muistelee isänsä sanoneen ja sanoo itsekin ajattelevansa samaan tapaan.

Hovi-Utu oli Pekan kasvateista lahjakkain, mutta ruunan lupaava kilpaura katkesi jalan loukkaantumiseen. Perinteitä vaalinut ”vanhan liiton mies” treenasi ravureitaan oikeissa maatilan töissä. Hän kylvi hevospelissä kaurat, levitti apulannat ja kokeili kyntöhommiakin.

”Naapuri kun ajoi pellolla hirmu isolla koneella, niin isukka teki samat työt viereisellä lohkolla hevosen kanssa”, Ismo muistelee hupaisaa kontrastia.

Teksti: Jukka Timonen; kuva: Ismo Peuhkuri

Janellan ympärillä Virpi Höynälä (vas.), Reetta Niemelä, Vilma Riutta ja Pinja Ylinen. (Kuva: Jukka Timonen)

Jyväskyläläinen Virpi Höynälä ratsasti 11-vuotiaalla Janella-tammalla ensimmäistä kertaa järjestetyn Akulin Pokaali -kilpailun voittajaksi. Uutuuskisa ratkottiin tänään torstaina alkaneessa Suomenratsujen Kuninkaalliset -tapahtumassa Ypäjän hevosopistolla.
Helppo A -tasoinen kouluratsastusluokka oli avoin ainoastaan suomenhevostammoille. Järjestäjät halusivat sukupuolirajauksella taata tammoillekin menestysmahdollisuuksia oriiden dominoimassa lajissa.

”Oriit esiintyvät luonnostaan hyvin. Niiden pitää näyttää, kun paikalla on muita hevosia, kuinka hienoja ne ovat”, Virpi Höynälä selittää eroa.

Omiin sarjoihin riittäisi osanottajia

Kilpailijat ja hevosten omistajat ottivat luokan avosylin vastaan. Sen osoitti jo osanottajamäärä – 27 ratsukkoa. Myös kommentit olivat kiitteleviä.

”Tosi hyvä, että tammat pääsevät näyttämään taitojaan omissa sarjoissaan”, Janellan omistaja Reetta Niemelä kehuu.

Hän antoi palkintoseremonioiden jälkeen suoraa palautetta hyvästä ideasta järjestäjien tapahtumajohtajalle Päivi Laineelle. Reetta muistutti, että tammat ja oriit varsinkin nuorempina painivat ominaisuuksiltaan eri sarjoissa esimerkiksi laatuarvostelussa. Hän pitäisi reilumpana, että ne saisivat myös kilpailla omissa sarjoissaan.

”Hevosainesta kyllä riittäisi tammojen ja oriiden omiin sarjoihin”, Reetta Niemelä uskoo ja pitää Akulin Pokaali -kisaa hyvänä päänavauksena.

Kisamenestyksestä on muutakin hyötyä kuin kukkakimppu ja kiertopalkinto.
”Menestys parantaa tammojen siitosarvoa”, Reetta muistuttaa.

Virpi ja Janella kunniakierroksella palkintojen jaon jälkeen. (Kuva: Jukka Timonen)

Jantsku hyppää esteetkin

Virpi Höynälä on ratsastanut ”Jantskulla” jo 3–4-vuotiaasta lähtien. Tamma on Virpin mielestä kuin karamelli, kevyt ja kauniin ihastuttava hevonen. Kouluratsastuksessa Janellalta löytyy tarpeeksi lennokkuutta, taipuisuutta ja sivuttaiset liikkeetkin luonnistuvat niin, että väistöt on helppo tehdä.

”Se on hirveä työmyyrä. Se tykkäät tehdä paljon ja lujaa.”

Janella on myös monikäyttöinen, sillä perjantaina se kisaa esteissä ohjastajanaan 14-vuotias jyväskyläläinen Vilma Riutta. Tamma taitaa myös kenttäratsastuksenkin ja sillä on ajettu kärryillä ja reellä.

”Kun Jantskun saa omalle puolelleen, se tsemppaa minunkin puolesta”, pitkään töitä hevosen kanssa tehnyt Virpi kehuu tamman luonnetta. Mutta kärsivällisyyden rajat ovat voittajallakin.
”Sitä ei pidä laittaa sellaiseen tilanteeseen, että se olisi liian ylivoimaista.”

Akuli oli koulumestari

Tammojen kilpailu oli tasokas ja äärimmäisen tasainen, sillä Janella ja Elina Korhosen ratsastama Anisian Aamu päätyivät tasapisteisiin. Voitto ratkesi ratsastuspisteiden perusteella.

Akulin Pokaali -kilpailu on järjestäjien kunnianosoitus laadukkaille suomenhevostammoille.

Kilpailu on saanut nimensä vuonna 1974 Ypäjälle syntyneestä Akulista, joka oli Valtion Hevosjalostuslaitoksen tamma. Se kilpaili kouluratsastuksessa ja otti nimiinsä koulumestaruuden vuonna 1980 kuusivuotiaana. Toisen palkinnon kantakirjatamma synnytti 12 varsaa ja jätti jälkeensä kaksi suosittua jalostusoria Samulin ja Lastun Lekan.

Akulin Pokaali, Helppo A, avoin suomenhevostammoille, sijoittuneet:

1) Janella / Virpi Höynälä Korpilahden Ratsastajat 65,862 pistettä, 2) Anisian Aamu / Elina Korhonen Equestrian Team Diamond ry 65,862, 3) Glendoora / Minttu Liuko Ratsutiimi ry 65,172, 4) Merileia / Maria Nikkilä 65,000, 5) Hiekharju Ajaton / Kerttu Penttilä Imatran Ratsastajat ry 64,828, 6) Helan Går / Maija Heikkinen Kaarinan Urheiluratsastajat ry 64,483, 7) Sena / Sanna Ruponen Ypäjän Ratsastajat ry 63,621, … kaikkiaan 27 lähtöä.

Jukka Timonen

Ilolan Elina, 2-vuotias tammavarsa, sai positiivista palautetta ensimmäistä kertaa järjestetyssä Kuninkaallisessa match show’ssa Ypäjällä.

Varsan toinen omistaja Erja Virta Vaskiosta pitää tapahtuman merkitystä ”ihanana”.

”Saa tuoda nuoren hevosen ammattilaisten arvostelemaksi. Omasta mielestä hevonen on aina hieno, mutta onko tuomarien”, Erja pohtii palautteen tärkeyttä.

Hän iloitsi Elinan hyvästä käytöksestä ja että hevonen sai näyttelykokemusta. Ilonan Elinan (emä Ilolan Martta, isä Kuningas Ässä) kasvattaja on Kirsi Suhonen Paimiosta ja toinen omistaja on Jonna Lehtinen.

Ilolan Elinan esitteli Anna Petäjä, hevosen arvostelivat Päivi Laine ja Terttu Peltonen.

Poikkeamia vähän

Match show on epävirallinen näyttelynomainen kilpailu, jossa tuomarit kiinnittävät huomiota hevosen näyttävyyteen ja liikkeisiin.

Toisena tuomarina toiminut Päivi Laine kiitteli hevosten tasalaatuisuutta, vaikka joukossa oli parikuinen maitovarsa ja 27-vuotias tamma.

”Näyttelyyn osallistumista oli mietitty, sillä mukaan oli valikoitunut hyviä hevosia.”

Eläköitynyt jalostusjohtaja Terttu Peltonen arvosteli toisena tuomarina.

”Rakenteellisesti oli hirmuisen vähän poikkeamia eli rakennevirheitä”, hän iloitsi.

Innostusta positiivisuudella

Hevosten omistajat ilmaisivat jo etukäteen, että he haluavat näyttelystä kirjallisen arvostelun. Siispä tuomarit kirjasivat ylös faktat hevosesta, minkälainen se on tyypiltään, rungoltaan, jaloiltaan, käynniltään ja raviltaan.

”Skaala oli lähempänä 8 ympärillä kuin 7”, Terttu muistutti.

Match show’n tapaisessa näyttelyssä painotetaan positiivisia ominaisuuksia, jotta se innostaisi hevosen omistajia osallistumaan näyttelyihin.

”Jokin realismi säilytetään, ettei liian hyvä arvostelu johda harhaan”, Päivi Laine painottaa.

Kömin Virkku voittajaksi

Näyttelyluokkia oli kolme: varsat 0–2 vuotta, ruunat ja tammat. Oreille on Suomenratsujen Kuninkaallisissa oma orikavalkadi lauantaina.

Match show’ssa hevoset esiteltiin pareittain ja parempi meni jatkoon.

Voittajaksi valikoitui tuomarien silmissä Kömin Virkku (emä Visu-Test, isä Patrikin Muisto). 2-vuotiaan tamman omistaa Mia Willing ja kasvattaja on Jorma Vähäkomi.

Näyttelyssä palkittiin lisäksi Tarja ja Tina Anderssonin kasvattama keväinen maitovarsa Viljon Hurmuri (emä Vienette, isä Lavilan Viljo) ja Raija Tyynin kasvattama ja Liisa Salmisen omistama Tuhkimon Regina (emä Tuhkimon Tilta, isä A.T. Ukko-Myrsky) Best in Show -kehässä.

Jukka Timonen

Ulla Keskinen otti selfien itsestään ja Leksasta ennen palkintojenjakoa. (Kuva: Jukka Timonen)

Jämsäläinen Ulla Keskinen ei tahdo saada sanaa suustaan. Hän on juuri kuullut oriinsa saaneen huippupisteet 3-vuotiaiden laatuarvostelun finaalissa.

”Laukka täydellinen, täysi kymppi!” kasvattaja Katriina Kaisko-Helander hehkuttaa ja sanoo, ettei ole koskaan kuullut tuomarin antaneen täydellistä arvosanaa.

Hevonen on Katallin Legolas ja se nappasi parhaat keskiarvopisteet askellajeista ja rakenteesta. Kun se sai irtohypyistä toiseksi parhaat arviot, loppupisteet 8,92 riittivät voittoon. Toiseksi sijoittui 8,79 pisteellä Pyrypolun Felder, joka palkittiin lupaavimpana estehevosena. Legolas oli puolestaan lupaavin askellajihevonen.

Parhaana pienhevosena palkittiin neljänneksi sijoittunut Paletin Liekki ja parhaana tammana pienhevonen Haltiatuli.

Työnteko rauhoittaa

Ulla osti ”Leksan” Katriinalta kouluratsuksi jo kahdeksankuisena. Varsaksi jo varsin kunnioitettavan kokoinen ori käyskentelee kisapilttuussaan varsin rauhattomasti.

”Kotona se on rauhallinen, ei ollenkaan tällainen”, Ulla kertoo ja selittää vieraan paikan ja sen hajujen hermostuttavan oria. Toimettomuus on myös pahasta.

”Lego on työmies. Mitä enemmän se saa tehdä töitä, sitä tyytyväisempi se on”, omistaja vakuuttaa.

Samaa sanoo kasvattajakin.

”Kun päästään töihin, niin se keskittyy.”

Ja sisäänratsastaja Peterina Hakanen sanoo Legolasin olevan parhaimmillaan selästä ratsastettuna.

Tuomari Marianna Paavolaisen rakennearvostelun mukaan Katallin Legolasilla on hyvä pitkä pää, lyhyt korkea säkä, kevyt lihaksikas runko ja hevonen on ryhdikäs. (Kuva: Jukka Timonen)

Laadukkaita ratsuja

Katriina Kaisko-Helander on kasvattanut 29 varsaa. Legolas on Kuningas Ässän ja Katallin Floran jälkeläinen.

”Pyrin kasvattamaan laadukkaita ratsuja – en pelkkää määrää.”

Mikä merkitys laatuarvostelulla on?

”Laatuarvostelu on hevosen omistajalle tuoteseloste”, Katriina määrittelee.

Monta ”osavoittoa”

Vilma Fagerström esitteli Vilman Halla-tammansa irtohyppyytyksessä.

”Hyvin meni, kaikista saatiin yli 7”, 23-vuotias omistaja kehuu ja tarkoittaa tekniikan, kapasiteetin ja laukan ja asenteen ja yhteistyöhalukkuuden arvosanoja. Edessä oli vielä askellajien ja rakenteen arvostelukierros.

”Toivon, että se seisoo paikallaan. Se on jo työvoitto”, Vilma avautuu hevosestaan.

Toinen arvosteluosio meni myös hyvin, ja Vilman Halla sijoittui 17:nneksi tasan 7,0 pisteellä.

Vilman Halla on tilausvarsa. Sen emä on Rallin Vilmaus ja isä Tuuvan Herpertti. Kuvassa vasemmalla Tia Kernala, Eeva Nurminen, Vilma Fagerström ja Hanna-Riikka Halonen. (Kuva: Jukka Timonen

Näyttelystä kisakokemusta

Vilman mukaan ensimmäinen voitto jo tuli, kun he pääsivät laatuarvostelufinaaliin. Kutsu lohkesi hyvin sujuneiden karsintojen ansiosta. Karsinta oli kevättalvella Harjussa.

Kisatavoitteen asettelussa omistaja oli erittäin maltillinen.

”Tavoite on päästä 30 parhaan joukkoon – 31 hevosta on mukana”, Vilma naurahtaa.

Hän hakee kisoista kokemusta varsalleen. Vilma aikoo valmentaa hevosensa ensisijaisesti kouluratsuksi mutta myös estehevoseksi.

”Jos se ei ole nähnyt aikaisemmin ulkomaailmaa, se tulee hulluksi kisapaikalla, jos se on vain kököttänyt kotitallissaan.”

Vilman Hallan kotitalli on Orimattilassa. Tallin pitäjä Eeva Nurminen on seurannut tarkkaan tamman kehitystä.

”Sen käytös on vuodessa kehittynyt huomattavasti. Nyt sitä on helppo käsitellä ja se on ikäänsä nähden hyväkäytöksinen”, Eeva kehuu ja muistuttaa, että on iso asia, hevonen oppii käyttäytymään.

Hevoselle opetetaan tietyt rutiinit vähän kerrallaan. Opettajalta vaaditaan kärsivällisyyttä.

”Suomenhevonen tarvitsee yön yli miettimisen. Tänään kun opetat, huomenna se osaa”, Eeva Nurminen kuvaa rodun oppimiskykyä.

Laatuarvostelulla tärkeä tehtävä

Irtohypyt arvostellut Marja Tetri-Rantanen piti kaikkia hevosia hyvin valmistelluinna, ovathan ne päässeet finaaliin karsintojen kautta.

”Hevoset tekivät kiltisti. Muutama hevonen oli todella hyvä ja laadukas.”

Hän näkee, että laatuarvostelulla on tärkeä tehtävä hevosten kasvatustoiminnassa.

”Se saa hevoset laitumelta tiettyyn ohjelmaan mukaan, jossa on tähtäin ja jossa edetään johdonmukaisesti.”

Jukka Timonen

Laatuarvostelun finaali, 3-vuotiaat:

1) Katallin Legolas (i. Kuningas Ässä, e. Katallin Flora, ei. Voiveikko) 8,92 pistettä, 2) Pyrypolun Felder (i. Camri, e. Huivin Helmi, ei. Santeri Dahlia) 8,79, 3) Vivan Spesiaali (i. Lastun Leka, e. Railaus, ei. Rallaus) 8,42, 4) Paletin Liekki PH (i. Friisin Paletti, e. Ritarin Ruusu, ei. A.T. Musta-Ritari) 8,13, 5) Haltiatuli PH (i. Sibbo, e. Rainummen Ruusa, ei. Auran Aapeli) 8,04, 6) Kuukson Kipinä PH (i. Tintin Sahrami, e. Kuukson Josefina, ei. Voiveikko) 7,96, kaikkiaan 23 sai tuloksen.

Camilla on ylpeä hevosestaan. Moni sanoisi, että Camilla voi olla ylpeä myös itsestään, niin periksi antamaton hän ollut Juiserin rinnalla. (Kuva: Krista Toivanen)

”Juiseri kukisti Köppisen! Uskomaton hevonen!”

Raviurheilun juttuotsikot kertovat, että 7-vuotias ruuna on ravannut loistavan kauden: 15 startista peräti 8 ykköstä ja palkintorahaa on kertynyt liki 40 000 euroa.

Turun huippudivisioonakarsinnassa 15.9. Juiseri löi päänsä lähtöauton siivekkeeseen. Vaikka sitä seurasi pieni hyppy ja jääminen porukan hännille, Juiseri puristi ykköseksi. (Kuva: Riikka Pukki)

Elämä voittosarakkeen takana ei ole ollut yhtä auvoista kuin voisi helposti luulla. Vielä pari vuotta sitten Camilla Vihanto, hevosen omistaja ja valmentaja, tunnustaa pohtineensa raviharrastuksensa mielekkyyttä. ”Onko tämä oikeasti kaiken tämän arvoista?” Camilla sanoo miettineensä, kun rahat olivat loppu ja hän raatoi niin ansiotöissä kuin kaiken vapaa-aikansa tallilla.

Kun talous oli tiukimmillaan, Camilla sanoo itse syöneensä lähinnä omia kynsiään, jotta viimeiset eurot olisivat riittäneet Juiserin rehuihin ja menoihin. Trailerin ja rehuja hän oli ostanut velaksi ja klinikan ja tallin pitäjät olivat joustaneet maksuissa. Camilla ansaitsi niukkoja palkkarahojaan pakkaamalla nugetteja ja lihapullia kaksivuorotöissä HK:n tehtaalla.

25-vuotias mikkeliläinen on todellakin joutunut repimään omasta selkänahastaan Juiserin valmennusrahat.

Todellista työssäoppimista

Juiseri (emä Tytön Tähti, isä Joihuri) on Camillan tilausvarsa. Camilla oli käynyt hoitamassa Päivi Pukin Tytön Tähteä, ja syntyi idea teetättää tammalla varsa. Camilla sai valita isäorin. Orivarsa näki päivänvalon toukokuussa 2011.

”Olin haltioissani, vaikka sen jalat olivat vinossa. Ne suoristuivat varsalaitumella”, hän muistelee alkutaipaletta ensimmäisen ikioman hevosensa kanssa.

Camilla valmistui vuonna 2011 Harjun oppimiskeskuksesta hevostenhoitajaksi ravipuolelle suuntautuneena. Camilla työskenteli ensin Pekka Korven tallilla, jonka jälkeen hän oli Seppo Suurosen pestissä 2,5 vuotta. Raskas tallityö oli uuvuttaa nuoren naisen, mutta työ ammattilaisten opissa antoi eväitä etenkin suomenhevosten valmennukseen.

”En tajunnut kyllä siitä yhtään mitään sitä ennen”, Camilla myöntää.

Camillan mukaan Juiseri kyttäilee päivänvalossa kummajaisia tutullakin lenkkipolulla, mutta pimeässä ei mitään. (Kuva: Krista Toivanen)

Kamalat laukat takana

Myös Juiserin kehitys varmaksi ravuriksi ei ollut tallissa kuulutettu. Varsinkin avauskaudet koettelivat nuoren valmentajan uskoa suojattiinsa juoksujen kariuduttua laukkoihin. Laukkaan menivät Derby-haaveetkin.

”Jos olisin toiminut fiksummin, niin olisin antanut Juiserille enemmän aikaa kehittyä ennen kilpailutusta. 5-vuotiskaudella sillä oli vielä kasvukipuja ja sitä piikitettiin”, Camilla soimaa itseään.

Nyt Juiseri on päässyt ”kamalista laukoista”. Epäonnistumiset ovat myös opettaneet.

”Kun Juiseri seisoo tarhassa, siitä näkee, onko kaikki hyvin, kun sen tuntee nyt läpikotaisin.”

Ystävät tukipilareina

Ohjastaja Henri Bollström on luonut uskoa Juiserin kykyihin. (Kuva: Camilla Vihanto)

Camilla on kiitollinen, ettei hänen ole tarvinnut taivaltaa yksin Juiserinsa kanssa. Esimerkiksi Päivi Pukin perheestä on tullut Camillalle kuin toinen perhe.

”Sairaan hyvät ystävät ovat olleet tukipilareina ja auttaneet hommissa”, Camilla kiittelee hevosihmisten tajua, milloin apu on tarpeen.

Amatöörivalmentaja on kiitollinen alan ammattilaisten neuvoille ja kannustukselle.

”Älä luovuta -palautteet ovat auttaneet tosi paljon. Henri (Bollström) on uskonut Juiseriin, kun minulta usko on ollut lopussa”, Camilla antaa tunnustusta luotto-ohjastajalleen.

Juiseri siirtyi hiljattain Anne ja Petri Fredinin ravitallin hoiviin.

”Annen kanssa vaihdetaan iloja ja murheita. Se on vapauttavaa ja tallilta lähtee aina hyvällä tuulella.”

Stressaaminen jatkuu…

Vuosi 2017 oli ensimmäinen, jolloin Juiseri ansaitsi kaurarahansa itse (voittosumma 17 750 e). Tänä vuonna Camillankaan ei ole tarvinnut enää ruokakaupassa laskea jokaista senttiä, mutta muutoin menestys ei ole nuorta valmentajaa muuttanut.

”Stressaan lähtöjä ihan sairaasti. Starttipäivänä oksettaa ja kädet tutisevat”, Camilla naurahtaa omille luonteenpiirteilleen.

Kova elämänkoulu ei ole lannistanut Camillan jatkosuunnitelmia. Haaveissa on oma talo, talli pihapiirissä ja pari omaa hevosta.

”Toivottavasti heppahomma on vielä joskus pääelanto”, Camilla haaveilee.

Hänelle tarjottiin vastikään vieskeriläistä treenattavaksi, mutta vielä ei ole vieraiden valmennettavien aika.

”Olin aika otettu”, Camilla sanoo osoitetusta arvostuksesta.

Jukka Timonen

Riikka Timonen hankki ensimmäisen hevosensa tänä kesänä, nelivuotiaan Mikässiinä-tamman. Kuva: Jukka Timonen

Suomenhevosten astutusmäärät ovat kääntyneet laskuun kolmen vuoden nousun jälkeen.

Tammoja on astutettu tänä vuonna tähän mennessä 1 692. Viime vuonna vastaavaan aikaan astutuksia oli 1 744.

Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää harmittelee laskusuhdannetta Hevosurheilun (12.10.) artikkelissa.

”Palkintotason nousu ja ikäluokkakilpailuihin panostaminen eivät näy tässä niin kuin alun perin niitä päätöksiä tehtäessä on varmasti ajateltu”, Mäenpää pohtii.

Mäenpää uskoo, että kasvatustoiminta vähenee muun maatalouden yhteydessä.

Juoksijasuuntaisten suomenhevostammojen määrä astutuksissa on säilynyt viime vuoden tasolla. Sen sijaan työhevosten, ratsujen ja pienhevosten astutukset ovat vähentyneet.

Juhlatunnelmaa ja tähtiä

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen tilaa puitiin viikko sitten Vantaalla. Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja Juha Rehula esitteli omia teesejään raviurheilun kiinnostuksen kohottamiseksi. Hänen mielestään ravitapahtuman pitäisi olla jokaisen radan juhlapäivä, ihan kuin juhlat kotona, jolloin ”siivotaan ja pannaan parempaa päälle”.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä kaipasi hevosalan tähtiä paremmin esille.

”Ala tarvitsee tähtiä, se on äärimmäisen tärkeää, jotta alaa kohtaan herää kiinnostus uusillakin ihmisillä”, Leppä sanoo. (Hevosurheilu 10.10.)

Palkintorahoja useammalle

Ravien hevospulaa aiotaan korjata jakamalla palkintorahoja yhä useammalle ensi vuoden alusta. Sen uskotaan madaltavan kynnystä ilmoittaa hevonen raveihin mukaan.

Maakuntaradoilla kuudentoista hevosen lähdössä kymmenen ensimmäistä saa rahapalkinnon, kahdentoista hevosen autolähdössä kahdeksan. Palkintojen lisäys maksaa noin 500 000 euroa ja raha tulee maa- ja metsätalousministeriöltä.

”Tätä päätöstä voi kiitellä”, sanoo Suomenhevosliiton puheenjohtaja Timo Ryynänen.

Niin sanotun bensarahan maksaminen yhä useammalle on ollut Ryynäsen kuin myös lukuisten ravimiesten ja -naisten toiveissa pitkään.

Uudet hevosharrastajat tarvitsevat monenlaista tukea ja tietoa alkutaipaleellaan. Kuva: Jukka Timonen

Tulokkaille sivustatukea

Timo Ryynänen uskoo, että tammojen astutukset saadaan taas kasvu-uralle, kun hevosalalle saadaan enemmän harrastajia.

”Sitä kautta varsoille saadaan enemmän ostajia.”

Ongelmana on nyt Ryynäsen mukaan se, että nykytahdilla kasvattajilta loppuvat niin karsinapaikat kuin rahat, kun varsakauppa ei käy. Silloin loppuu myös kasvattajien into astutuksiin.

Ryynänen perää kaikenlaisia toimia, jotta hevosala saataisiin kiinnostavammaksi nuorison ja hevosista vieraantuneen sukupolven keskuudessa. Esimerkiksi suomenhevosyhdistykset ovat yhdessä aloittaneet työn suomenhevosen imagon nostamiseksi, sillä hevosala joutuu kamppailemaan monen muun harrasteen joukossa.

”Se ratkaisee, miten helppo alalle on tulla. Uusille tulokkaille pitää olla tietoa ja neuvojia, vuokratallipaikkoja ja luotettavuutta”, Timo Ryynänen luettelee peruselementtejä.

Hän pitää ensiarvoisen tärkeänä, että raviurheilu säilyisi kansan lajina ja ympäri Suomea. Se takaa pohjan menestyvälle hevosliiketoiminnalle.

Jukka Timonen

Balladi oli kärsinyt erilaisista nivelvaivoista ennen laihtumistaan. (Kuva: Katri Virtanen)

Norra etsi viime keväänä kahta hevosta tai ponia haasteeseen, jossa pyrittiin laihduttamaan pyöristyneitä hevosia. Balladi ja Hertta valittiin mukaan yli 100 hakijan joukosta. Poni, onko sinusta tullut pullukka -kampanjan tarkoituksena on ollut nostaa esille yhä yleistyvää hevosten ja ponien ylipainoa.

Heinäanalyysiin perustuvalla ruokinnan optimoinnilla saatiin 30 kiloa kevyempi hevonen.

Anisian Balladi on 10-vuotias kouluratsastuksessa kilpaileva suomenhevostamma, jota liikutetaan ahkerasti ja monipuolisesti. Edellisen vuoden aikana Balladi oli kärsinyt erilaisista nivelvaivoista ja koska ylipaino aiheuttaa suoraan ylimääräistä rasitusta jalkojen nivelille ja jänteille, halusi hevosen omistaja Minna Heikkinen puuttua nousevaan painoon.

Toinen pullukoista, 11-vuotias Shetlanninponi Ceana Stone eli Hertta ei omistajansa Jutta Imanin yrityksistä huolimatta ollut laihtunut. Treeniä tehtiin, mutta raviradallakin poni keräsi katseet paitsi nopeutensa, myös pulleutensa vuoksi. Shetlanninponit, kuten suomenhevoset ja muut alkuperäisrodut ovat tunnetusti hyviä rehun hyväksikäyttäjiä, joten jokainen suupala tuntuu jäävän lanteille.

Heinä yllättävä sokeripommi

Balladin dieetin tulokset ovat ilahduttaneet Miisaa! Balladin jalat ovat nyt täysin oireettomat, valmennuksissa ja kisoissa on päästy käymään suunnitellusti ja hevonen on kiiltävässä karvassa ja lihaksikkaassa kunnossa. (Kuva: Minna Heikkinen)

Hevosten uusien ruokavalioiden suunnittelu alkoi heinien analysoinnilla. Ilman analyysiä ruokintaa ei voi luotettavasti suunnitella.

”Mikäli haluaa hevosen laihtuvan, on tärkeää tietää, mitä heinä sisältää. Heinää ei voi arvioida silmämääräisesti, sen ravintoarvot voivat olla todellinen yllätys”, valaisee Norra-hevosrehujen kehityspäällikkö Katri Virtanen.

Ja näin kävikin. Kun heinäanalyysi viimein saatiin, Hertan heinä paljastui todelliseksi sokeripommiksi.

”Pienellä ponilla jo puolen kilon lisäys energiapitoista heinää voi nostaa energiamäärää ratkaisevasti”, Virtanen huomauttaa.

Analyysitulosten pohjalta Balladille ja Hertalle suunniteltiin uudet ruokavaliot. Suunnittelussa otettiin huomioon myös hevosten silloiset treeniohjelmat. Hertan heinä vaihdettiin maltillisemmin sokeria sisältäväksi ja molempien ruokinnassa panostettiin laadukkaaseen valkuaisrehuun, Norra Pure Proteiniin. Balladin ruokintaa täydennettiin myös suomenhevosille suunnitellulla Norra Sankari -täysrehulla. Lisäksi huolehdittiin sopivasta kivennäistäydennyksestä.

Tarkka suunnitelma toi tulosta

Hevosten ruokintaa korjattiin neljän kuukauden laihdutusprojektin aikana moneen otteeseen aina uuden analysoidun heinäerän myötä. Painonpudotus ei ollut aina suoraviivaista, mutta uudelleen tarkistetut ruokintasuunnitelmat ja hyvin noudatettu ruokavalio tuottivat tulosta – hevosten paino alkoi laskea. Balladin loppulukemiksi saatiin 30 kiloa kevyempi hevonen kuin alkutilanteessa. Myös Hertta laihtui merkittävästi.

”Kuten ihmisen, hevosenkin painonpudotus vaatii sitoutumista. Tarkastikaan laskettu ruokinta ei tuota tuloksia, mikäli toteutus on parhaimmillaan paperilla. Ylipaino altistaa esimerkiksi kaviokuumeelle, joten painoon kannattaa kiinnittää huomiota”, Virtanen kehottaa.

Hevosten laihdutusprojektista voi lukea lisää Pullukka-blogista: norrahorse.fi.

Laihdutusprojektissa mukana ollut Itä-Suomen iloisin shetlanninponi Hertta on kilpaillut aiemmin aktiivisesti ja hyvällä menestyksellä raveissa. Nykyään Hertta sparraa muita poneja ja osallistuu omistajansa Jutta Imanin kanssa kaikkeen mahdolliseen toimintaan, kuten agilityyn, huovutukseen ja muihin taiteen lajeihin. (Kuva: Päivi Luste-Raitio)

Kuusi vinkkiä hevosen laihduttamiseen

1. Analysoi heinä. Heinä voi olla todellinen sokeripommi tai vastaavasti sisältää hyvin vähän ravintoaineita! Tutkituta siis heinä aina laboratoriossa esim. Seilabissa tai Eurofinsissä.

2. Optimoi ruokinnan kokonaisuus. Suunnittele muu ruokinta heinäanalyysiin perustuen laskurilla. Heinä muodostaa ruokinnan perustan, minkä ympärille muu ruokinta, kuten energian, valkuaisen, kivennäisten ja vitamiinien tarpeet optimoidaan. Tavoitteena on ruokkia sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Syötä heinän tiedot esim. maksuttomaan Norra Menu -ruokintalaskuriin ja laske paras kokonaisuus.

3. Ole realisti. Arvioi totuudenmukaisesti hevosen kuntoluokka ja liikunnan määrä. Omalle hevoselle sokeutuu helposti. Käytä apunasi painomittanauhaa ja seuraa muutoksia.

4. Noudata suunniteltua ruokavaliota. Tarkastikaan laskettu ruokinta ei tuota tuloksia, mikäli toteutus on parhaimmillaan paperilla. Pienellä ponilla jo puolen kilon lisäys energiapitoista heinää voi nostaa energiamäärää ratkaisevasti.

5. Seuraa muutoksia ja reagoi niihin. Hevoset ovat yksilöitä ja ne reagoivat ruokintaan eri tavoin. Seuraa hevostasi ja muuta ruokintaa tarvittaessa. Ravintoaineista energia on ainoa, jonka määrää voidaan melko luotettavasti arvioida pelkästään hevosen ulkomuotoa seuraamalla.

6. Kysy neuvoa ammattilaiselta. Mikäli ruokinnan suunnittelu tuntuu vaikealta tai tuloksia ei ala syntyä, käänny hevosten ruokinta-asiantuntijan puoleen.

Suomenratsujen Kuninkaalliset on koonnut syksyn huipputapahtumaan yli 500 suomenhevosta ja tuhansia rodun ystäviä. (Kuva: Jukka Timonen)

Ypäjän hevosopisto aikoo vähentää suomenhevostensa määrää. ”Määrä on liian suuri suhteessa opetuksen tarpeisiin ja kustannusrakenteeseen”, perustelee opiston toimitusjohtaja-rehtori Pauliina Mansikkamäki.

Hevosurheilu-lehti uutisoi suomenhevosten kohtalosta tänään. Hevosopiston hallituksen puheenjohtaja Tomas Stenius katsoo, ettei suomenhevonen sovi urheilijoiden koulutukseen.

”Hevosopiston opetustoimi on ollut perinteisesti hyvin voimakkaasti suomenhevosiin pohjautuva, mutta nyt Valmennuskeskuksen aikaan suomenhevonen ei sovi mukaan. Opetukseen tarvitaan urheiluhevosia, puoliverisiä. Suomenhevosia myydään pois, ja ensi vuonna aletaan hankkia uusia, valmennuskeskukselle sopivia hevosia”, Stenius perustelee Hevosurheilun toimittajan Mia Lahtisen kirjoittamassa artikkelissa.

Tomas Stenius on myös Suomen Ratsastajainliiton hallituksen jäsen.

Hippos vaatii jatkokäsittelyä

Kaikki eivät pureksimatta niele suomenhevosen aseman heikennystä Hevosopiston ratsuina.

”Suomenhevosten ja suomenhevoskasvatuksen poistaminen Hevosopistolta ei ole Suomen Hippoksen linjausten mukainen”, sanoo Hippoksen toimitusjohtaja Vesa Mäkinen.

Suomen Hippos, joka on yksi Hevosopiston omistajista, edellyttää asian jatkokäsittelyä Hevosopiston hallituksessa.

Menestyviä suomenhevosratsuja

Mäkinen muistuttaa, että Hevosopistolla on pitkä historia suomenhevoskasvatuksen toimijana.

”Määrätietoinen kasvatustoiminta on tuottanut menestyviä suomenhevosia sekä ravi- että ratsastuspuolelle.”

Hevosopisto on ollut myös tapahtumien järjestäjä.

”Pitkäjänteisen työn tuloksena on esimerkkinä kansallisella tasolla suosituin ratsastusurheilun tapahtuma Suomenratsujen Kuninkaalliset”, Mäkinen huomauttaa syksyn tapahtumasta, joka keräsi syyskuussa yli 500 suomenhevosta Ypäjälle.

Tärkeä hevosrotu Hippokselle

Kuluvan vuoden aikana Suomen Hippos on rakentanut yhteistyötä suomenhevosyhdistysten kanssa. Tavoitteena on suomenhevosen kiinnostavuuden lisääminen ja brändin kirkastaminen.

”Tätä työtä tullaan myös jatkamaan”, Mäkinen vakuuttaa.

”Suomen Hippoksen näkökulmasta suomenhevonen on ja tulee olemaan merkittävä osa suomalaista hevostaloutta ja sen tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Suomenhevosen säilyminen sekä urheilu- että harrastustoiminnassa, kuten myös populaation elinvoimaisuuden varmistaminen, ovat tärkeitä asioita Suomen Hippoksen toiminnassa”, Vesa Mäkinen painottaa.

Suomenhevonen on iso bisnes

Hevosopiston opettaja ja tapahtumajohtaja Päivi Laine toivoo Hevosurheilun haastattelussa, ettei muutosta tehtäisi ilman kansalaiskeskustelua.

”Tämä mäki on kuitenkin rakennettu pääosin valtion budjettirahoilla ja köyhän kansan toto-varoilla. On syytä kysyä, ketä se palvelee, jos Ypäjälle puuhataan pelkkää huippu-urheilua. Tänne mahtuvat sekä kilpaurheilu että suomenhevonen, jonka kiinnostavuudesta kertoo Suomenratsujen Kuninkaalliset -instituutio”, Laine muistuttaa Hevosurheilun artikkelissa.

Hän huomauttaa, että kyse ei ole harrastelusta, vaan että suomenhevosen ympärillä pyörii iso bisnes.

”Hyvä tässä on se, että sen työn ansiosta, mitä me Ypäjällä olemme vuosikymmenet tehneet, suomenratsu pärjää jo ilman Ypäjää”, Päivi Laine sanoo lehden haastattelussa.

Laine muistuttaa siitä, että SRL:n kanssa yhdessä on rakennettu suomalainen ratsastuskouluverkosto, joka on koulutuksen menestystarinoita ja lajin vahva pohja.

Jukka Timonen

Ypäjä Arska esiintyi Suomenratsujen Kuninkaallisten huippusuositussa orikavalkadissa. Hevosopiston oma kasvatti oli vielä tuolloin opiston omistama, mutta vastikään Anni Heikkilä osti oriin. Kuva: Jukka Timonen

Ypäjän Hevosopiston kasvatustyö on jättänyt merkittävän positiivisen jäljen suomenhevoskantaan. Kasvatuksen toivotaan jatkuvan.

”Kyllä, ehdottomasti kannattaisi jatkaa kasvatustyötä, koska Ypäjän hevosten laatutaso on monen ominaisuuden suhteen hyvällä tasolla”, muistuttaa Hippoksen eläköitynyt jalostusjohtaja Terttu Peltonen.

Nuo hyvällä tasolla olevat ominaisuudet ovat luonne, rakenne ja suoritukset. Erinomaisiin kilpailusuorituksiin hevosopiston kasvatit ovat yltäneet niin ratsuina kuin ravihevosina.

Koulumestareista ravikuninkaaseen

Tunnetuimpia Ypäjän kasvatteja ovat moninkertainen suomenhevosten koulumestari Kelmi (s. 1979, k. 2008), esteitä hallinnut Samuli (s. 1986. k. 2011) ja kaksikertainen ravikuningas Pette (s. 1984, k. 2016).

Kasvatustyö juontaa erinomaisesti vielä tähän päivään. Esimerkiksi Hessin Leevi (s. 2006), kouluratsastuksen ykkösnimiä, on isän emän Akulin jälkeläisiä. Akuli (1974–2000) on Valiopalkinnolla palkittu tamma jälkeläistensä perusteella. Kelmi on tämän vuoden suomenhevosten koulumestarin Silvolan Hemmingin (s. 2004) isänisä.

”Valintaratkaisut näkyvät. On onnistuttu tuottamaan hyviä hevosia, ja hyvät hevoset kiinnostavat ihmisiä”, Terttu Peltonen muistutti Ypäjän kasvatustyön vaikutuksista Ravinetin Turpakäräjillä (26.10.).

Silvolan Hemminki voitti suomenhevosten tämän vuoden koulumestaruuden. Hevosopiston kasvattama Kelmi on Hemmingin isänisä. Kuva: Jukka Timonen

Jalostus vaatii massaa

Ypäjän laitoksilla on ollut parhaimmillaan 200 suomenhevosta ja varsoja syntyi 20 vuodessa. Nyt suomenhevosia on noin 50, joista opisto aikoo karsia kymmenkunta. Jäljelle jäävä kanta on varsin pieni menestyksekkääseen jalostustyöhön, sillä tuloksellinen jalostus tarvitsee massaa.

”Mitä leveämpi kanta on, sitä korkeammalle huippu nousee. Silloin pystytään saamaan huippuhevosia, joita halutaan”, Peltonen painotti Ravinetin toimittajan Miika Lähdeniemen haastattelussa.

”Hyvä hevonen aiheuttaa positiivisen kierteen joka kohdassa. Tämä edellyttää riittävästi siitostammoja tuottamaan varsoja, jotta löydettäisiin yksi huippu, joka saa kaikki innostumaan”, Peltonen selvittää yksinkertaista menestyskaavaa. ”Toki jalostusvalinnan pitää joka tapauksessa kohdistua aina parhaisiin oriisiin ja tammoihin.”

Valmennuskeskus vieroksuu

Hevosopisto Oy perustelee suomenhevosten ja muiden rotujen vähennystarvetta sillä, että hevosmäärä on liian suuri opetuksen tarpeeseen ja kustannusrakenteeseen.

Hevosopistolla toimiva valtakunnallinen hevosurheilun valmennuskeskus vastaa esimerkiksi maajoukkuevalmennusten järjestelyistä.

”Suomenhevonen on tärkeä tietyssä käyttötarkoituksessa, mutta valmennuskeskuksen toimintaan se ei ole paras mahdollinen”, Hevosopiston hallituksen puheenjohtaja Tomas Stenius sanoo Maaseudun Tulevaisuudessa (24.10.).

Artikkelin mukaan valmennuskeskuksen asiakkaat valmentautuvat ja kilpailevat kuitenkin omilla hevosillaan.

Kaikki käy suomenhevoselle

Suomenratsut ry:n varapuheenjohtaja Terttu Peltonen on ollut aktiivikävijä Hevosopiston tapahtumissa. Kuva: Jukka Timonen

Terttu Peltonen katsoo, että hevosopiston varsinainen tehtävä on hevosalan ammattikoulutus eli hevosmiestaitojen opettaminen. Hevosmiestaidot ovat perusedellytys hevosen hyvinvoinnille ja taitojen oppiminen on tärkeää myös ratsastushuippujen valmennuksessa.

”Minun mielestäni suomenhevonen soveltuu erinomaisesti tähän monipuoliseen opetustyöhön”, Peltonen sanoo Ravinetin haastattelussa.

Hän painottaa, että suomenhevonen on sekä ravuri että ratsu. Hän luettelee, mihin kaikkeen kansallisrotumme soveltuu: Se hyppää esteitä ja menee vaativia koululuokkia, suomenhevosella kilpaillaan kenttä- ja matkaratsastuksessa, valjakkoajossa ja vikellyksessä.

”Suomenhevosta käytetään vammaisratsastuksessa, tuntiratsuna, harrastushevosena, ystävänä, ajohevosena ja sen vetokyky on tallella. Kaikkea voi tehdä korkealla laatutasolla.”

Terttu Peltonen muistuttaa myös, että suurin osa hevosenomistajia on harrastajia – huippuratsastajat voidaan laskea yhden käden sormin.

”Hyödyllinen varsaraha takaisin”

Suomenhevosten astutusmäärät kääntyivät tänä vuonna laskuun kolmen kasvun vuoden jälkeen. Terttu Peltonen uskoo, että varsarahan maksaminen olisi hyödyllinen keino tukea kasvattajia.

”Kasvatuksen tuilla on hämmästyttävän suuri vaikutus kasvattajien myönteiseen olotilaan”, hän tietää.

Peltosen mukaan myös ravikilpailujen hyvä palkintotaso edesauttaa hevoskasvatusta ja hevosenpitoa.

Vuonna 2017 Suomeen on syntynyt 1 082 suomenhevosta, 932 lämminveristä, 456 risteytystä ja 451 ponia.

”Näihin voisi kokeilla, millaisilla summilla voisi kasvatusta kannustaa tänä päivänä”, hän ehdottaa.

Vuonna 1990 varsaraha jopa 1 500 euroa

Terttu Peltonen on kaivanut arkistojen kätköistä, millaista tukea hevoskasvattajat ovat saaneet 90-luvulta alkaen.

Vuonna 1990 maksettiin kaikille roduille varsarahaa, joka vaihteli 1 000 markasta 6 000 markkaan (260–1 564 euroa) per varsa emän laadun mukaan. Varsarahaa maksettiin yhteensä 10,5 miljoonaa markkaa, joka on nykyrahassa 2,75 miljoonaa euroa. Esimerkiksi suomenhevosten omistajille syntyi 1 787 varsaa ja he saivat keskimäärin 663 euroa per varsa.

Sen jälkeen lama ja totovaihdon romahdus tyrehdyttivät varsarahan maksamisen kokonaan.

Vuonna 1995 aloitettiin maksaa EU:n kansallista tukea siirtymäkaudella 1995–1999. Ensimmäisenä vuonna yksikkömaksu oli 3 500 markkaa, nykyrahassa 912 euroa. Tämän summan sai siitostammasta, suomenhevosen yksikkömaksu oli tästä 85 prosenttia eli 775 euroa ja muun 1–3-vuotiaan varsan 550 euroa. Tukea maksettiin 15 500 hevoselle yhteensä 43 miljoonaa markkaa eli 11,2 miljoonaa euroa.

Siirtymäkauden tuki pieneni viiden vuoden aikana noin 3,4 miljoonaan euroon vuodessa, jota maksettiin koko 2000-luku. Tuolloin yksikkömaksu oli Etelä-Suomessa 250 euroa ja Pohjois-Suomessa 265 euroa. Taantuman seurauksena tuki kuihtui nollaan vuoteen 2016 mennessä.

”Lisäksi oli suomenhevosen alkuperäisrotutuki, jota maksettiin noin 800 siitostammalle ja -oriille 168 euroa vuodessa 5 vuoden sopimuksin. Vähintään yksi varsa piti syntyä tänä aikana”, Terttu Peltonen kertaa tukihistoriaa.

Teksti ja kuvat: Jukka Timonen

Suomenhevosliitto on tarjonnut raviradoille kannustuslähdöiksi ns. nollasarjoja. Vastaanotto on ollut erinomainen. Viimeksi sekä Mikkelin että Ylivieskan raveissa sarjat ilmoitettiin täyteen, samoin kuin nyt keskiviikon lähtö Vermossa.

M.V. Vilmatar ravasi Suomenhevosliiton kannustuslähdön voittoon sunnuntaina Mikkelissä.

Miltä tuntuu, kun ohjastaa oman kasvattinsa ja valmennettavansa ensimmäisessä startissa voittajaksi?

”Voit uskoa. Olen kantanut sen vastasyntyneenä pellolta talliin ja kasvattanut sitä viisi vuotta. Meinas tulla tippa silmäkulmaan”, Timo Vilander tunnustaa lähtövoiton tuoman tunnekuohun.

Jalkavaivat lykkäsivät

Timo kävi Vilmattaren kanssa maanantai-iltana kevyellä iltalenkillä sunnuntaisen upean startin jälkeen. Kuva: Timo Vilander

5-vuotiaan tamman avausstartti antoi odotuttaa, sillä varsaiällä sillä oli ongelmia jaloissa. Puolitoistavuotiaana sillä oli takajalan hankositeessä ongelmia ja kun vaiva parani, toinen hevonen potkaisi sitä vuohisluuhun niin, että jalkaan tuli turvotusta. Jalkavaivat ovat nyt takanapäin.

”Se oli pikkuisen huonolla ravilla, mutta se kehittyi kesän aikana, kun päästiin harjoittelemaan”, Timo kertoo kehityskäänteestä.

Hän arvelee, että huono ravi oli harjoittelemattomuuden aiheuttamaa lihasheikkoutta. Nyt Vilmatar käy hiekkapohjaisella metsälenkillä 8–10 kilometriä kerrallaan 3–4 kertaa viikossa.

”Välillä tehdään kunnon pyrähdyksiä. Sillä ei ole vedätetty rekeä eikä kärryjä”, Timo selvittää treenaustapojaan.

Ansiotyö sanelee aikataulun

Kaksikko käy harjoittelemassa myös Hankasalmen Varnes-Hippoksen kunnostetulla ja valaistulla raviradalla. Illan hämärtyessä radan valot voi napsauttaa itse päälle. Se on hyvä kädenojennus valjakolle, sillä linja-autolla kouluvuoroja ajava Timo Vilander on kotona Hankasalmen Niemisjärvellä vasta kello 17.45 aikoihin. Työaika sanelee myös sen, että Tuija-vaimo käy antamassa aamuheinät ja että kilpailujen on osuttava viikonloppuihin.

”Kilpaileminen ei onnistu arkisin tässä elämäntilanteessa”, 52-vuotias kahden pojan isä toteaa.

M.V. Vilmatar (i. Sörkän Sälli) edustaa Vilanderien kasvattamaa emälinjaa jo neljännessä sukupolvessa. Vilmattaren emä on M.V. Virna (s. 2003). M.V. Virnan (i. K.K. Kössi) kasvattajaksi on merkitty Timon Matti-isä. Nimissä esiintyvä M.V. periytyy juuri Matti Vilanderin etukirjaimista. Virnan emä on Virkkusa (i. Virhakka), joka oli Timon sedän Heikki Vilanderin kasvatti. Heikki oli ostanut Virkkusan emän, vuonna 1965 syntyneen Astan (i. Askare, e. Vaala) Tupamäen Taunolta.

Valtterin, 9 v, tamma voitti

Sunnuntaina myös Ylivieskassa ensikertalainen voitti debyyttikisansa, kun 4-vuotias Siriliisi ravasi Suomenhevosliiton kannustuslähdön ykköseksi.

Siriliisin (i. Liising, e. Sirinella) omistavat ja ovat kasvattaneet Juhani Inkinen ja hänen 9-vuotias poikansa Valtteri Ruovedeltä.

”Valtteria jännitti, kun hän seurasi lähtöä Veikkauksen sivuilta. Tämä on tärkeä asia hänelle. Koko perheellä touhutaan”, isä kertoo perheen hevosharrastuksesta.

Voitto tuntuu Juhanin mukaan aina hyvältä, mutta suurena yllätyksenä Siriliisin voitto ei tullut.

”Se on ollut hyvässä rataopissa. Se on saanut rutiinia ja kokemusta ja valmennustieto on hyvä”, Juhani kehuu tamman valmentajaa Juha-Matti Paavolaa.

Nollasarjoja tarvitaan

Siriliisin kilpailu-uran avaus oli vähällä jäädä ensi vuoden puolelle. Suunnitelmissa oli, että tamma palaisi kotikonnuilleen syyskuun lopussa Kaustisella ajetun koelähdön jälkeen, koska sopivia aloitussarjoja ei ollut näköpiirissä. Tilanne muuttui, kun Ylivieskan raveissa oli tarjolla todellinen nollasarja.

”Nollasarjoja tarvittaisiin ehdottomasti lisää”, Juhani Inkinen viestii.

Ravikeskus Keskisen toiminnanjohtaja Ilkka Soronen on Inkisen kanssa samaa mieltä – todellisilla nolla-nolla -sarjoilla on tilausta. Ilkka Sorosen mukaan nyt löytyivät starttiin ne hevoset, joita ei ole aikaisemmin haluttu ilmoittaa mukaan. Syynä on ollut se, että oma nolla euroa tienannut hevonen on ollut sekuntitolkulla hitaampi, kun takaa on tullut kokeneita, muutamia satasia tienanneita hevosia.

”Tätä ei tajuttu aikaisemmin”, Ilkka Soronen myöntää.

Siriliisin kilpakausi jatkuu vielä yhdellä lähdöllä, kun Kaustisella ravataan itsenäisyyspäivänä. Nuorten sarjassa 4-vuotiaat suomenhevoset kisaavat 2120 metrin tasoitusajossa. Tammat saavat 20 metrin hyvityksen.

Inkisillä kuningatarkisailija

Myös Inkisillä on pitkät perinteet suomenhevosten kasvatuksessa. Juhanin Aaro-isä osti veljiensä Laurin ja Olavin kanssa Emma-tamman (s. 1964) rahtihevoseksi. Se vietiin jo 3-vuotiaana metsätöihin.

Aaro sai Emmasta vuonna 1973 Emman-Tytön (i. Erilo). Emman-Tyttö varsoi vuonna 1988 Tytön-Säihkeen (i. Vokker). Aaro Inkinen astutti Tytön-Säihkeen Hovi-Arilla ja vuonna 2006 syntyi Sirinella-tamma. Sirinella on Siriliisin emä. Tytön-Säihke ylsi aina kuningatarkilpailuihin saakka.

”Arvostan, että ovat jaksaneet kasvattaa ja kilpailutoimintaa harrastaa”, Juhani antaa tunnustusta isälleen ja sedilleen.

Siriliisin taipaleelle Juhani Inkinen toivoo tasaista kehitystä ja terveyttä.

”Tykkään pitkäikäisistä kilpahevosista, en yhden vuoden tähdenlennoista”, hän tunnustaa.

Jukka Timonen

Vilpotar ja Markku Mässeli osallistuivat työmestaruuskisoihin kesäkuussa Kajaanissa. Tamman (i. Vispok, e. Vilma-Neiti) on kasvattanut ja omistaa Mässeli itse. Kuva: Jukka Timonen

Ypäjän Hevosopiston ilmoitus vähentää suomenhevostensa määrää on nostattanut vilkkaan keskustelun kansallisrotumme tulevaisuudesta.

Suomenhevonen on vuosisatojen aikana toiminut isänmaamme hyväksi monessa roolissa: sotilasratsuna, postinkuljettajana, työhevosena, sotahevosena, ratsuna ja ravurina. Se on taipunut moneksi ja on ollut vaikea arvata etukäteen, minkälaisia palveluksia siltä tullaan seuraavaksi pyytämään. Suomenhevosen monipuolisuus on ollut paitsi kansakuntamme myös rodun itsensä pelastus.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa suomenhevonen toimii pääasiassa urheilussa, etenkin raveissa, mutta myös ratsuna. Näiden jalostussuuntien urheilulliset käyttöominaisuudet ovatkin kehittyneet nopeasti. Samalla ne ovat myös geneettisesti eriytyneet koko populaatiosta.

E.V. Sirmakka ja Anna Johansson suomenhevosten koulumestaruuskisoissa syyskuussa Ypäjällä. Oriin (i. E.V. Johtotähti, e. E.V. Voksitar) kasvattaja on Eeva Venojärvi, omistajat Katri ja Siiri Honkonen. Kuva: Jukka Timonen

Tämä on merkinnyt, että jotkut muut suomenhevosen ominaisuudet ovat jääneet pienemmälle huomiolle ja jotkut suvut ovat harvinaistuneet, vaikka ovatkin esimerkiksi palveluominaisuuksiltaan erinomaisia. Nämä voivat olla tulevaisuudessa erittäin tärkeitä piirteitä, kun suomenhevonen palvelee vaikkapa matkailijoita tai vaikkapa erityisryhmiä terapiakäytössä.

Perinteisesti Ypäjän valtionsiittola ja hevosoppilaitos ovat huolehtineet myös pienemmistä käyttösuunnista ja varjelleet häviämisvaarassa olevia sukulinjoja. Siittolanmäellä on myös kerätty pakastespermaa yksilöistä, jotka ovat olleet erityisen kiinnostavia yksilöinä tai suvullisesti esimerkiksi suvun harvinaisuuden vuoksi.

Vuosikymmenten saatossa perinteinen Ypäjän Siittolanmäen toiminta on jakautunut monien eri organisaatioiden vastuulle. Samalla on saattanut syntyä tilanteita, että toiminta, jonka on ajateltu kuuluvan Hevosopiston tehtäväksi, ei olekaan loppujen lopuksi sovittu kenenkään tehtäväksi, eikä sille ole osoitettu rahoitusta.

Suomenhevosliitto vaatii, että hevosala yhdessä valtiovallan kanssa selvittää pikaisesti, kuinka kansallisrodullamme tehtävä opetustoiminta saadaan turvattua. Liitto haluaa varmuuden, että Hevosopistolla on jatkossakin riittävä määrä suomenhevosia ammatillisen opetuksen käytössä.

On tehtävä selväksi, kenen vastuulla ja millä rahoituksella varmistamme suomenhevosen geeniperimän säilymisen monipuolisena. Jo kansainvälinen ja kansallinen lainsäädäntökin velvoittavat Suomea huolehtimaan suomenhevosen geeniperimän monipuolisuuden säilyttämisestä.

Suomenhevosliitto ry
hallitus